Perustiedot

Kuva
Kuva 2

Nimi: Celjene
Kutsutaan: Jena, "Musta Leski"
Skp: Narttu
Laji/rotu: Koira, sekarotuinen (äidin puolelta verenperimää ei tunneta, isän puolelta alsatian shepalutea)
Ikä: n. 3 vuotta
Lauma: Laumaton
Lahkolaisuus: Ei

Säkäkorkeus/paino: 68 cm, noin 31 kg.

Pelipaikka: Andriaana
Pelaaja: Saranna (Ihme.Ihmeinen[ätshyhyyy]gmail.com)

Luonne:

Päästyään hiljaisuuden myötä vajoamaan ajatuksiinsa, Celjene liki säikähti Bedion avatessa suunsa taas. Koira kuunteli suden sanat ja nyökkäsi, nostaen kasvoilleen tällä kertaa hieman rohkeamman hymyn.
"Minäpä käyn joskus katsastamassa sen putouksen, sitten. Ja Afueliakin voisin toki vilkaista, minustakin lumi on kaunista eikä kylmäkään nyt niin kamalaa ole", se vastasi hennolla äänellään heilauttaen häntäänsä. Olemuksensa Celjene pyrki saamaan hieman aikaisempaa rohkaistuneemmaksi kaikin osin. Liikaa varmuutta se ei kuitenkaan ulosantiinsa päästänyt.
"Tuota... anteeksi jos vaivaan sinua hiljaisuudellani... minä vain... Kovin moni ei ole ollut niin mukava minulle, kuin sinä."
Jena pudotti katseensa pois Bediosta ja näytti taas astetta kiusaantuneemmalta, mutta yhtä kaikki koetti viestiä onnellisuutta. Se oli päättänyt jo tosissaan kierittää Bedion omien suunnitelmiensa marionetiksi, ja arveli tällaisella kommentilla saavansa hölmön suden sympatiat puolelleen. Se oli myös varautunut vastaamaan kysymyksiin, joita mustaturkki tämän myötä saattaisi kysyä, huolimatta siitä, että naaras olikin luvannut olla kyselemättä enää.

Ensinäkemältä ei välttämättä uskoisi, kuinka kieroutunut ja mustunut olento Celjene tosiasiassa onkaan. Narttu esittää mitä herkkätunteisinta ja empaattisinta, mitä suloisinta ja viattominta neitoa, jota elämä on kohdellut väärin, ja joka sen vuoksi on lohduttoman surusointuinen. Se hymyilee kauniisti, ujon vienosti, mutta sydämellisesti, sulattaen punaisista silmistään sen kaiken kylmyyden ja kierouden, joka on sen sisin luonto. Tosiasiassa ovela, laskelmoiva ja terävän älykäs Jena pyrkii aina uuden henkilön tavatessaan hurmaamaan tämän, vain ja ainoastaan hyväksikäyttääkseen tätä tavalla tai toisella. Mielialoiltaan hieman ailahtelevainen narttu on kuitenkin erittäin taipuvainen niihin huonoihin päiviin, jolloin laskelmallisuudesta ja terävästä älystäkään ei ole paljoa jäljellä. Tuollaisena päivänä se saattaa tiuskia ja räyhätä minkä ehtii.

Celjene on jokseenkin kieroonkasvanut persoonallisuus. Kuolema kiehtoo koiraa enemmän kuin tervemielisyys mahdollistaa, ja ellei olisi niin anhedoninen, olisi narttu varmasti ehta ja pesunkestävä sadisti. Se tappaa vain, koska sitä sattuu usein huvittamaan kanssaolijoidensa hengellä pelleily. Jena ei ole viehtynyt vain yhteen kidutus- tai jopa tappometodiin, vaan tällä osa-alueella se hakee ympäristöstään aina ja aina uusia tapoja saada kanssaolija huutamaan tai menettämään henkensä. Se saattaa hukuttaa tai vain pahoinpidellä, repiä tai syödä silmät päästä, katkoa jalat - lähes mitä vain, mikä sillä hetkellä on otollisinta tai mikä vain sattuu inspiroimaan eniten (mikäli se tuntee uhrinsa paremmin, se yleensä käyttää tämän heikkouksia, pelkoja tai jopa voimavaroja inspiraationlähteenään). Tunteepa rakki myös muutaman myrkyllisen kasvin ja sienen, joilla surmata tai muuten vain sekottaa pahaa-aavistamattoman mahalaukun tai pään.
Narttu ei luota oikeastaan millään muotoa vastakkaisen sukupuolen edustajiin, ja se on uroksia kohtaan murhan- ja kostonhimoinen, erittäin kavala olento, joka omaan valheelliseen tapaansa leikkii niin kovin luotettavaa ja herttaista. Etenkin uroksia se pyrkii hurmaamaan, "kierittämään pikkurillinsä ympärille", epäilemättä fyysistä rientoa tarjoten: Celjenen omien kokemusten mukaan se puree herroihin parhaimmin. Koira harrastaakin kohtuu paljon yhdenyönjuttuja - eikä kukaan ole kertomassa pahaa-aavistamattomille uroksille, ettei tämän naaraan kanssa kannattaisi mihinkään läheiseen ruveta. Nimityksensä Musta Leski koira sai aivan aiheestakin - se on kuin hämähäkki, joka aktin jälkeen syö varomattoman partnerinsa. Ja murhatyön jälkeen se sitten esittää murtunutta ja viatonta, väittäen kiven kovaan jonkun muun teurastaneen kyseisen uroksen. Kaikkein eniten Jena tykkää sepittää, että joku tämän edesmenneen uroksen perheenjäsenistä olisi ollut surmatyön takana motiivinaan jonkinsortin katkeruus, sillä mikäs sen parempaa, kuin murskata jonkun perheonni? Kierossa sisimmässään se tuntee pimeää mielihyvää jokaisesta tuhotusta suhteesta, ja kovinpa sitä huvittaa katsella riitelyä ja tappelua - ja joskus myös olla osallisena siihen.

Suoranaisesti pelkuri narttu ei ole, mutta se kyllä pelastaa oman nahkansa erittäin kernaasti, ja suhtautuu itseään miellyttävään ulkonäköönsä suojelevasti. Vaikka se ei näin ollen fyysisestä taistelusta pahemmin pidä arpien uhan vuoksi, ryhtyy se tilanteen ja oman etunsa niin vaatiessa tappelemaankin. Taistelutyylinä Celjene suosii nopeaa ja ketterää väistelyä, ja yhtä salakavalia vastahyökkäyksiä kaikkea muuta, kuin rehdein keinoin. Sanasotiin ja riitelyyn koira suhtautuu melko paljonkin myötämielisemmin, kuin fyysiseen tappeluun, vaikkei se sanasodissa kenties se vahvin osapuoli olekaan. Vaikka se on alkuunsa kohtelias, riidan sattuessa siitä kuoriutuu aikamoinen rääväsuu, joskin tällöinkin se pitää yllä tiettyä arvokkuutta, eikä siten kiroile jatkuvasti - ainakaan kovin rumin sanoin. Koira on riidassa mielestään aina oikeassa, ellei sitten valehtele - ja silloinkin se vaikuttaa aivan siltä, kuin tietäisi olevansa se oikein ajatteleva osapuoli, sillä valehtelemisesta kiinnijääntiä se ei pelkää.
Jenalla on yleensä yllättävän pitkä pinna, mutta kun sitä itseään haukutaan, katkeaa tuo maltillisuus äkkiä. Tummaturkilla on erittäin kehno itsetunto, ja haukut saavat sen epätoivoiseksi ja vihaiseksi. Kehuja ja ihailua se puolestaan rakastaa liikaakin, joten sitä epäonnekseen tiedostamattaan on rakki helppo ajaa ansaan vain muutamalla kauniilla sanalla. Kaikesta epäluuloisuudestaan huolimatta se rakastuu helposti.

Mihinkään ystävyyttä vakavampaan Celjenen kanssa ei kannata ryhtyä, sillä se on henkensä railakasta riskeeraamista. Kun kyse on parisuhteeseen sitoutumisesta, narttu muuttuu passiivisella tavallaan todella omistuksenhaluiseksi ja mustasukkaiseksi, haluten pitää kumppaninsa rinnallaan oli tilanne mikä hyvänsä. Tällainen lähes pakkomielteinen suhtautuminen vain kostautuu Jenan traumojen auheuttaman epätoivon takia, kun se alkaa alitajunnassaan kuvitella, ettei sen kumppani oikeasti halua sitä, että se pettää ja ties mitä koiran selän takana. Eikä omistuksenhaluinen Jena tätä suinkaan salli, vaan kysymättä yrittää tappaa kumppaninsa epäilemiensä toimien vuoksi, vaikkei tämä oikeasti olisi tehnyt mitään sellaista, josta narttu tätä syytti. Onnistuessaan mahdollisesti tappamaan tämän - yleensä uroksen, mutta toisinaan myös toisen naaraan - harjoittaa se tämän ruholla kannibalistisia taipumuksia, saadakseen kuitenkin osan tästä epätoivoisen rakkautensa kohteesta itselleen. Saattaapa se myös jonkunlaisen matkamuistonkin napata, yleensä korun, jos tuolla onnettomalla sattuu sellainen olemaan, mutta myös jotkut ruumiinosat kelpaavat.
Saman sukupuolen edustajia kohtaan koira suhtautuu huomattavasti paremmin, ja toisten narttujen kanssa se kykenee jopa ystävyyden kaltaisiin tuntemuksiin - melko helpostikin itseasiassa, mikäli toinen narttu on samanmielinen luonne. Ystävänä koira ei ehkä ole se kaikkein antoisin, mutta yleiskuvaansa huomattavasti lojaalimpi ja luotettavampi, sekä paljolti rehellisempi. Se ei suinkaan halua menettää niitä, jotka ystävikseen kokee, mutta pitää silti itseään kaikkein suurimmassa arvossa.

Perheen perustamisesta Celjene ei ole pitkään aikaan edes haaveillut, sillä pidempiaikaisesti sitoutumiskyvyttömänä se on lähes täysin moisen termin ulottumattomissa. Hieman riettaan elämäntyylinsä ansiosta ei kuitenkaan ole lainkaan poissuljettua, etteikö se joskus saattaisi pentuja saada - mitä narttu tosin ei murehdi lainkaan. Häikäilemättömänä, omaa napaansa ajattelevana ja hieman jopa laiskanpulskeana, ei Jena varmastikaan katsoisi jälkikasvuaan kovin hyvällä silmällä, vaan kuten äitinsä Yelenhakin, tappaisi tai hylkäisi verilinjansa jatkajat tuskitta. Koira on muutenkin erittäin kaukana penturakkaasta persoonasta, se ei tottavie säästele ketään vain näiden iän vuoksi.

Ulkomuoto

Rakenteeltaan ja turkkityypiltään Celjene muistuttaa kovasti isäänsä, joka oli amerikkalaisen alsatian shepalute -koirarodun edustaja. Vain sen pää on huomattavan paljon shepalutelle totuttua siropiirteisempi ja korvat rodulle ominaista suuremmat. Jena on sopusuhtainen ja sopivan lihaksikas, hieman korkeuttaan pidempi koira, jolla on pitkä ja kintereiden kohdalla kaartuva häntä. Nartun jalkavarret ovat jykevät ja jänteet näkee niistä helposti. Mustakirsuinen kuono on siro, huulet erittäin tiiviit ja hampaat valkeat. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja kirkkaanpunaiset kuten äitinsä ainokainen silmä. Myös värityksensä koira on suurimmaksi osaksi perinyt Yelenhalta; sen turkin pääväri on musta, ja siinä on tummanruskeita, oranssinruskeita ja kermanvaaleita merkkejä. Myös koiran silkkinen ja hyvin pitkä harjas on äidin peruja, joskin sen latvoissa on likaisemman harmaanruskeita raitoja. Isältään Celjene puolestaan on perinyt selässään kulkevan, mustaan katoavan harmaan selkäjuovan, jalkojensa harmaansävyiset sukat ja silmistään poskiin lähtevän harmahtavan kuvion sekä valesilmät. Turkki nartulla on keskipitkää, yleensä hyvin siistiä ja takutonta, koska koira käyttää paljon aikaa turkkinsa selvittelyyn. Pisimmillään turkki on poskissa, takareisillä ja hännässä. Anturat ja kynnet koiralla ovat mustat. Näkyviä arpia Celjenellä ei ole, mutta muutama turkin alle peittyvä pienempi haavauma siltä löytyy.
Fyysisiltä voimiltaan koira on keskiluokkaa, suunnilleen yhtä voimakas, kuin miltä näyttääkin. Se on kuitenkin erittäin kestävä, nopealiikkeinen ja ketterä, mikä tekee voimasta sille toisarvoisen seikan.

Menneisyys

Celjene syntyi äidilleen seurauksena yhdestä tämän monista yhdenyönjutuista. Yelenha Verimerkkinä tunnettu emo ei katsonut katrastaan hyvällä, ja muut pennut kohtasivatkin kuolemansa nartun hampaiden kautta - Celjenen selviäminen oli sekin vain kohtalon ivaa. Yelenhalla ja tämän sisarella Serenhalla oli ollut telepaattinen yhteys, joka katkesi kun tiiviisti yhdessä eläneet sisarukset joutuivat lopulta erilleen. Tämä sai Yelenhan epätoivoiseksi, ja kun äiti sitten oli aistivinaan jotain ajatusyhteyden kaltaista itsensä ja narttupentunsa välillä, jätti tämä tyttärensä eloon. Kovin voimakas yhteys ei kuitenkaan ollut - jos sitä oikeasti oli ollenkaan -, mutta toivo sai Verimerkin kasvattamaan Jenan omana lellikkinään. Celjenestä kehkeytyi tämän vuoksi hieman diivamainen luonne, jolla oli voimakas tahto miellyttää äitiään. Yelenha oli sille jumala, esikuva ja suunnannäyttäjä. Telepatiayhteyteen, tai ainakin sen muodostumiseen ennemmin tai myöhemmin, nuorukainen uskoi myös vankkumattomasti.

Elämä Yelenhan holhokkina ei kaikesta huolimatta ollut pelkkää lellipentuna olemista. Helpottaakseen ikäväänsä siskoaan kohtaan, yritti Verimerkki kasvattaa Jenasta kuin klooniaan, mihin liittyi paikoin hyvinkin säälimätön taistelukoulutus. Tässä koulinnassa nartusta kehkeytyi kestävä ja voimakastahtoinen taistelija. Noin puolentoista vuoden verran Yelenha jaksoi kaitsea tytärtään, kunnes lopulta ymmärsi, ettei telepatiayhteyttä tulisi koskaan olemaan. Niinpä emo kylmän tyynesti hylkäsi ainoan elävän jälkeläisensä tämän ollessa saalistamassa. Tummaturkki jäljitti äitiään kauan, todeten tämän lähteneen merelle, jonne koira päätti epäröimättä äitiään seurata. Se ei yksinkertaisesti voinut uskoa, että emo olisi hylännyt sen, joten tämän lähdölle täytyi olla joku muu syy, jonka se ehdottomasti tahtoi selvittää.
Koska mereen ei jää hajujälkiä, lähti narttu aluksi uimaan aivan tyystin väärään suuntaan ja päätyi mantereelle. Siellä se unohti pieneksi toviksi äitinsä etsinnät, kohdattuaan muuan susiuroksen, Gabrielin, joka otti äitinsä menetyksestä johtuen orvoksi itsensä tuntevan nartun sydämellisesti vastaan. Kokematon koira tunsi kiinnostusta tähän vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja tuli jopa rakastuneeksi tuohon urokseen. Harmi vain, ettei Gabriel oikeasti ollut alkuunkaan niin suurisydäminen, kuin miltä vaikutti. Kaksikon suhde päättyi siihen, että susi hyväksikäytti koiran julmasti vielä useamman kertaa, ennen kuin fyysisesti heikompi Celjene sai oveluudellaan ajettua hukkasen ihmisten laittomasti asentamaan karhunrautaan. Narttu oli kerran aikaisemmin likipitäen astunut moiseen, joten tiesi miten ansa toimi.
Vasta Gabrielista päästyään, antoi Celjene salatun surunsa ja pettymyksensä purkautua kunnolla, ja muisti taas tehtävänsä. Äiti piti löytää. Niinpä kahden vuoden ikään ehtinyt Celjene lähti muualle, ei meren yli, vaan maata pitkin kulkien. Se saapui taas toisaalle, kohdaten ennen pitkää erään uroksen, Foytemmerin. Narttu oli epäluuloinen koiraa kohtaan, mutta sydämellinen uros sai Jenan lopulta yrittämään uudelleen. Narttu ei kuitenkaan päässyt eroon traumoistaan, ja kuvitteli Foytemmeristä olemattomia, mikä lopulta päättyi siihen, että se viilsi uroksen kurkun auki tämän omalla tikarilla. Tämän jälkeen tummaturkki lähti taas pakosalle ennen kuin Foyn omaiset löytäisivät sen. Sydän mustuneena jatkoi Celjene taas matkaansa, heittäytyen toistamiseen mereen. Se ui uimistaan, leväten aina välistä pienillä saarenpahaisilla, kunnes saapui Andriaanaan. Se oli jo luopua toivosta äitinsä löytämisen suhteen, ja päätti, että jos ei Yelenha täältä löytyisi, ei sitten mistään.

Saarella

Saavuttuaan Andriaanalle, kohtasi Celjene varsin pian susinarttu Bedion(Mezzi), jota päätti käydä huijaamaan. Bedio tuli paljastaneeksi koiralle Yelenhan olinpaikan saarella, ja lähtipä kiltti susi vielä ohjaamaan ujoa roolia vetävän tummaturkin Djalan maille.
Aikansa etsittyään narttu pääsi suunnitelmiensa mukaan Djalan ladolle, ja kaikeksi "onnekseen" kohtasi äitinsä Yelenha Verimerkin(Tucci).

Muuta

Perhe:
Isä, ? (NPC, kuollut)
Äiti, Yelenha Verimerkki (Tucci)
Muutama kuollut sisarus

Suhteet:
Yliviivatut kuolleet/kadonneet
Tavatut: Bedio, Yelenha Verimerkki,
Pitää:
Ei pidä:
Neutraali suhtautuminen: Bedio
Ystävät:
Puoliso:
Pennut:

Turhaa tietoa
- Celjenen luonne on alunperin kirjoitettu Savage -nimiselle hahmolle, jonka ottaminen kuitenkin kariutui osaltani kalmakoiran kadottua Andriaanasta.
- Celjene on Tucin keksimä nimi.
- Hahmolla on muutamia tunnusbiisejä, kuten Lordin Man Skin Boots, Pyromite, Shotgun Divorce ja Deadite girls gone wild.