Kulttuuri

Haunted Town on epäkuolleen kansakuntansa vuoksi melkoisen löyhää elämäntyyliä edustava paikka. Ammatteja ja työpaikkoja ei pahemmin ole, koska sellaisia ei tarvita elantonsa taatakseen. Siksipä kaikki saavat tehdä mitä haluavat ja milloin haluavat.
Raha ei konkreettisesti merkitse kaupungissa juuri mitään, eihän epäkuolleitten tarvitse ostella ruokaa tai mitään sen sellaista. Zombit, ihmissudet ja zombityypin puolidemonit saavat vähäiset ravintonsa yleensä kannibalismista tai Hauntediin toisinaan sattuvista ihmisistä. Osa heistä osaa toki myös metsästää tai viljellä maata jonkun luonnonoikun kautta ilman aurinkoa.

Siitä, että zombit - kaupungin yleisimmät epäkuolleet - harrastavat melko itsestäänselvyytenä kannibalismia, voikin jo päätellä, ettei moraalikynnys ole korkealla. Sinua ei teloiteta, etkä edes päädy putkaan, vaikka söisitkin parhaan kaverisi pään hetken mielijohteesta. Kukaan ei myöskään ole korjaamassa sinua talteen, jos myyt hämäriä aineita kadulla... Itseasiassa Hauntedissa ei ole virallisessa mielessä poliisivoimia ollenkaan: salapoliisityyppisiä, moraalillisesti terveitä kansalaisia, jotka koettavat kukoistavalle rikollisuudelle jotain tehdä, toki saattaa löytyä.

Myös hajanaisia ammatteja löytyy, mutta niiden olemassaololle ei ole oikeastaan muuta selitystä kuin se, että tekijä haluaa jotain päiviensä ratoksi tai rutiiniksi. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi sekatavarakauppiaat, jotka myyvät eteenpäin ihmisiltä tai hauntedlaisilta nappaamiaan tavaroita ja omia aikaansaannoksiaan. Vastamaksuksi pyydetään mahdollisesti joitain muita tavaroita tai erinäisiä palveluksia. Jotkut kauppiaat saattavat vastaanottaa myös rahaa, jonka he toimittavat laivaliikenteelle (joka siis on kykeneväinen rahoja myös käyttämään Haunted Townin ulkopuolella) saadakseen vastikkeeksi esineitä tai vaatteita ynnä muuta sellaista. Hyviä esimerkkejä vieläkin toimivasta kauppatoiminnasta ovat vanhan kaupungin useat puodit ja vanhan sataman kätköissä piilottelevat pubit.

Kuten mainittua, osa Hauntedin asukkaista saa tarvitsemansa elannon(tai huvituksen) rikosten polulla. He saattavat toimia palkkamurhaajina, ryöstelijöinä tai pomoina/juoksupoikina rikollisliigalle; unohtamatta pienimuotoista orjuuttelua, jota tapahtuu vielä jotenkuten sivistyksessä sinnittelevän maatilanosan rajojen sisällä.

Kaikilla kaupunkilaisilla ei myöskään ole kattoa päänsä päällä (tästä varmaan saammekin syyn orjuuttamisen toimimiseen tietyllä tasolla), sillä osa taloista on käytännössä asuinkelvottomia. Autiotaloja löytyy kuitenkin lähes joka kulman takaa, ja niiden suojiin voi vetäytyä silloin, kun ulkona on huonompi sää. Taloissa ei ole vesiputkia tai vastaavia, Caelmean elon aikaan tarvittavat vedet saatiin keskustassa ja vanhassa kaupungissa tiuhaan sijoitelluista kaivoista, joihin ei enää kannata luottaa. Niiden vesi on hyvin likaantunutta ja bakteeripitoista, eikä ole poikkeus, että niiden pohjalle on jokunen ruumiskin upotettu. Onnekseen kaupunkilaiset eivät enää vettä pahemmin tarvitsekaan, ja jos tarvitsevat, voivat he kääntyä maalähdepohjaisen Sôyre -lammen puoleen.

Vaikka "todellisessa maailmassa" on kulumassa 2000-luku, on Haunted Town jumittunut 1800-1900 -lukujen väliseen aikakauteen, olematta edes sen vertaa teknologinen, kuin ajat silloin olivat. Minkäänlaisia autoja ei koko kaupungissa näe, ei sen enempää autoteitä. Junista tai höyrylaivoista ei ole tietoa, ja ainoa kulkupeli jonka kaupunkikuvassa voi nähdä, on polkupyörä tai hevonen vaunuineen. Väkinäinen viljely hoidetaan hevostehoisilla maatalouskoneilla tai käsin.
Elektroninen teknologia rajoittuu casinon käyttöön ja muutamaan hassuun sähkövaloon varakkaimpien kastien kartanoissa. Vaan eipä sillä, lähteet, joista sähköä voisi saada, ovat jo pidemmän aikaa olleet pimeinä. Casino tosin on pitänyt mystisen sähkönlähteensä, mutta rajoittaa sekin käytön melkoisen pieniin määriin, sillä Haunted Townin asukkaat ovat yleisesti kovin mieltyneitä kynttiläiden eloisampaan valaistukseen. Sähkövoimaa on kaupungissa kuitenkin ollut joskus, sen todistavat muutamat sähköjohdot sammuneine virtalähteineen.
Alkeellisia puhelimia saattaa tietyistä talouksista löytää, mutta matkapuhelimista ei ole aavistustakaan. Radioitakin sattuu toisinaan tielle, mutta mitäpä hyötyä näistäkään olisi, kun kaupunki kerran on pimeä sähköistään.

Luku- ja kirjoitustaito on kaiken kansan kesken useimmiten ihan yleistä. Koulutus ei Caelmean elinaikaan ollut se kaikkein paras, mutta kuolemanjälkeisinä elinvuosinaan monet ovat itseopiskelleet nämä taidot ihan vain aikaa tappaakseen.

Pukeutumiskulttuuri on melkoisen vapaa siihen nähden, kuinka jälkeenjäänyt kaupunki on teknologialtaan. Naisten päällä saattaa nähdä housupukuja siinä missä miestenkin, eivätkä vaatteet suinkaan aina ole niin koristeellisia ja muhkeita kuin ne 1800-luvulla tuppasivat toisinaan olemaan. Vaatteiden tietty modernius on ihan näinä päivinä Hauntedin maille eksyneitten ihmisparkojen ansiota – heidän modernia teknologiaa edustaneita kännyköitä ja sen sellaisia epäkuolleet eivät osaa käyttää, mutta vaatteita he sen sijaan ymmärtävät ottaa käyttöön, jos ne sattuvat miellyttämään. Varsinaista pukeutumiskoodia ei siis ole ja kaikki uskaltavat vaatettautua kuten hyvältä tuntuu.

Uskonnot ovat selkeä vähemmistö. Kovin montaa kristillistä henkilöä ei täällä tapaa, sillä suurin osa heistä on luopunut uskostaan jouduttuaan Hauntedin helvettiin puhtain paperein ja lähes synnittöminä. Jos uskonnoista on puhe, ovatkin ainoita vielä eläviä sellaisia jotkut alunperin ateistien puoliksi tosissaan perustamat järjestät, jotka nekin ovat niin harvinaisia, että voidaan laskea jo kadonneiksi.